/ Tuotekategoriat / Rakentaminen, kiinteistöt ja kunnossapito / Infrarakentaminen
Infrarakentaminen
Rakentaminen, kiinteistöt ja kunnossapito
Syvästabiloinnin vähähiilisyysluokitus massastabiloidulle maalle, SSV-M-luokitus
- Edelläkävijätaso
Syvästabiloinnin vähähiilisyysluokitus massastabiloidulle maalle, SSV-M-luokitus
Syvästabiloinnin vähähiilisyysluokituksen massastabiloidulle maalle tulee olla enintään SSV-M20 ja sideaineen SSV-S -luokka saa olla enintään SSV-S300. (tilaaja valitsee hankkeessa käytettävän SSV-M ja SSV-S-luokan) Massastabiloidun maan M-luokalla hankkija määrittää suurimmat hiilidioksidipäästöt urakoitsijan sideainereseptille (ja mahdollisille lisärunkoaineelle ja täyteaineelle), jolla tavoiteleikkauslujuus saavutetaan.Todentaminen
Syvästabiloinnin vähähiilisyysluokassa massastabiloidulle maalle (SSV-M) huomioidaan vaaditun leikkauslujuuden saavuttamiseksi tarvittavan sideainemäärän (kg/m3) hiilidioksidipäästöt. Sideaineen vähähiilisyysluokka todennetaan sideaineen elinkaaren vaiheille A1-A3 kolmannen osapuolen tarkistaman ympäristöselosteen (EPD), ilmastoselosteen tai hiilijalanjälkilaskelman perusteella. Lisäksi esitetään vaiheesta A4 (kuljetus työmaalle) aiheutuvat päästöt todellisen kuljetusmatkan mukaan. Ohjeet sideaineen SSV-S luokan laskemista varten on esitetty kriteerin SSV-S liitteessä 1 (kts. lisätietolinkit). Em. selvitykset esitetään urakkatarjouksessa. Kostean sideaineen ja täyteaineen päästöt määritetään vastaavasti kuin kuivan sideaineen päästöt. Laskennassa ei huomioida työkoneiden päästöjä. Sideainereseptin mukaiset päästöt muodostuvat sideainemäärästä stabiloitua maakuutiometriä kohden ja sideaineen päästökertoimesta (S-luokka). Massastabilointityön tai muiden massastabilointiin liittyvien työmaatoimintojen hiilidioksidipäästöjä ei huomioida SSV-M -luokassa. Luokan yksikkönä toimii kg CO2e / m3-stabiloitu maa. M-luokat ovat: M10: < 10, M20: < 20, M30: < 30, M40: < 40, M50: < 50, M70: < 70 ja M90: < 900 kg CO2e / m3-massastabiloitu maa. Sideaineen vähähiilisyysluokka määräytyy standardin EN 15804 mukaisesti lasketusta sideaineen päästökertoimesta. S-luokat ovat: S100 < 100, S200 < 200, S300 < 300, S400 < 400, S500 < 500, S700 < 700 ja S900 < 900 kg CO2e / t (sideaineen päästökerroin sisältää vaiheet A1-A4).Ehdotus sopimuksen seurannasta
Urakan aikana seurataan, että urakassa: 1. käytetään sideainetta, jonka päästökerroin (A1-A4) on tilaajan vaatiman S-luokan mukainen ja/tai 2. käytetään sideainetta, jonka päästökerroin on urakoitsijan ilmoittaman S-luokan mukainen ja 3. käytettävällä sideainemäärällä (kg/m3) tilaajan vaatiman M-luokan mukaiset päästöt eivät ylity. On suositeltavaa, että työmaakokousten asialistalla CO2-päästöjen seuranta olisi omana asiakohtanaan. Massastabiloinnin toteutus dokumentoidaan stabilointipöytäkirjoilla ja koostetaulukoilla, joiden perusteella päästöseuranta on toteutettavissa ilman merkittävää lisävaivaa. Mikäli sideaine, sideainemäärä tai sideaineen päästökerroin muuttuu urakan aikana, on muutoksen vaikutus päästöihin määritettävä ja tarkistettava, että vaadittu tai urakoitsijan urakkatarjouksessaan ilmoittama S- ja/tai M-luokka ei ylity. Mikäli sideaine, sideaineen koostumus tai päästökerroin muuttuu urakan aikana, esitetään muutoksen vaikutus päästöihin ja hyväksytetään muutos tilaajalla. Vaaditun / esitetyn S-luokan tai M-luokan ylittymisestä voidaan määritellä ennalta ilmoitettu sanktio. Huom. Liian pieni sanktio ei välttämättä ole toimittajia motivoiva. Kun massastabiloidun kerroksen hiilidioksidipäästö lasketaan esimerkiksi stabilointiurakan tai sen osa-alueen päästöseurannassa, laskelmassa käytetään massastabiloitavan maakerroksen paksuutta ennen sideaineen maakerrokseen sekoittamista. Massastabiloitavan maakerroksen paksuudessa ei huomioida myöskään ennen sekoittamista maakerroksen pinnalle mahdollisesti levitettävän lisärunkoaine- ja/tai täyteainekerroksen paksuutta.Perustelut ja ohjeet
Stabiloitava maakuutio luokitellaan SSV-M-päästöluokituksella (M10-M90), jolla huomioidaan tavoiteleikkauslujuuden saavuttamiseksi tarvittava sideainemäärä (sideainemäärä stabiloitavaa maakuutiometriä kohden) ja sideaineen vähähiilisyysluokka (S-luokka). ”Stabiloitava maakuutio tai maakerros” on määritetty tarkemmin liitteessä 3 (kts. lisätietolinkit). Syvästabiloinninpäästöihin voidaan vaikuttaa merkittävästi sideainevalinnalla ja sideaineen määrän optimoinnilla. Suomessa valmistettujen kalkkisementtien päästökertoimet (A1-A3) vaihtelevat välillä n. 650–950 kg CO2e/t, sementtien CEMI-CEMII välillä n. 500–700 kg CO2e/t ja CEMIII välillä n. 300–450 kg CO2e/t. Lisäksi valmistetaan mm. tuhkaa, kipsiä, jätekalkkia ja sementtiä sisältäviä sideaineita, joiden valmistuksen päästökertoimet vaihtelevat välillä n. 100–250 kg CO2e/t. Sideaineiden päästökertoimista on lisää liitteessä 1 (kts. lisätietolinkit). Syvästabiloinnin hiilidioksidipäästöistä valtaosa muodostuu sideaineiden valmistuksesta (A1-A3) ja kuljetuksesta (A4). Työsuoritteen päästöjä ei huomioida SSV-M-luokituksessa. Syvästabiloinnin työmaatoimintojen päästö kg CO2e pilarimetriä kohden on luokituksessa oletettu olevan sama kaikilla sideaineilla siitä huolimatta, että kevyemmillä sideaineilla saman sideainetilavuuden syöttämiseen maahan tarvitaan pidempi aika tai suurempi teho. Kevyemmällä sideaineella myös sideainesäiliöiden tankkaamisen kuluu enemmän aikaa. Mikäli stabiloitavaan maahan syötetään kuivaa täyteainetta painesyöttimellä, ilmoitetaan sen määrä maakuutiota kohden vastaavasti kuin sideaineen (kg/m3). Erikoistapauksissa käytettävä kostea sideaine levitetään stabiloitavan maakerroksen pinnalle, mistä se sekoitetaan stabiloitavaan maakerrokseen massastabilointilaitteen sekoitinkärjellä. Mahdollisen kostean sideaineen, täyteaineen ja/tai lisärunkoaineen määrä ilmoitetaan massastabiloitavan kerroksen pinnan neliömetriä kohden. SSV-M -luokan päästöä määritettäessä pinnalle levitettävä aineen määrä jyvitetään stabiloitavan maakerroksen paksuudelle (kg/m2 => kg/m3- massastabiloitava maa). Pinnalle levitetyn sideaineen lisäksi lähes aina syötetään paineilmalla kuivaa sideainetta, joka sekoitetaan stabiloitavaan maakerrokseen. S- ja M-luokituksessa ei käytetä päästökompensaatiota, vaan sideaineen aitojen omien päästöjen on jäätävä S-luokituksen rajan alle. Mikäli sideaineseos sisältää hiiltä sitovaa ainetta, esim. biohiili, voidaan siihen sitoutunut CO2-huomioida sideaineen päästöjä alentavana. Tämä tulee todentaa riittävillä tutkimustuloksilla ja raportoinneilla. Vähäpäästöistä massastabiloitua maata tavoiteltaessa, voidaan M-luokitusta käyttää vähimmäisvaatimuksen sijaan myös pisteytettävänä kriteerinä silloin, kun urakoitsijalla on ollut mahdollisuus ja riittävä aika tehdä omia stabiloitavuuskokeita ja/tai koestabilointi ennen tarjouksen jättämistä. Vähimmäisvaatimus soveltuu myös pieniin kohteisiin. Pisteyttävä kriteeri soveltuu suurempiin kohteisiin ja ruoppausmassojen stabilointikohteisiin. Massastabiloinnissa stabiloidun maan lujuuteen vaikuttavat painesyöttimellä syötettävän kuivan sideaineen lisäksi mm. stabiloitavan maan pinnalle lisättävä märkä sideaine, täyteaine, lisärunkoaine, tiivistyspenger, yms. Urakan laskentavaiheessa kuiva sideaine ja mahdollinen märkä sideaine ovat tiedossa, mutta mm. lisärunkoaineen ja tiivistyspenkereen materiaalit ja kuljetusmatkat eivät ole yleensä tiedossa ja ne saattavat tulla tilaajalta tai pääurakoitsijoilta, joten niiden huomioiminen vertailtavien päästöjen määrittämisessä ja toteuman seurannassa, voi olla haasteellista. Sideainereseptöinti ja sekoitustyön parametrit: Stabilointipilareiden geotekninen mitoitus tehdään tilaajan osoittaman mitoitusohjeistuksen (esim. ”Syvästabiloinnin suunnittelu”, Liikennevirasto 2018) mukaisesti ja laadun arviointi valvontakairauksilla ja muilla menettelyillä InfraRYL:ssä esitetyn mukaisesti. ”Syvästabiloinnin suunnittelu” -ohjeen mukaan stabiloidun maan leikkauslujuus voidaan määrittää: a) laboratoriossa tehtävien stabiloitavuuskokeiden tuloksista b) koestabiloinnin valvontakairausten tuloksista c) samassa geologisessa muodostumassa tehtyjen aikaisempien syvästabilointien valvontakairausten tuloksista d) kokemusperäisesti Tilaaja teettää vähintään alustavat stabiloitavuuskokeet tai koestabiloinnin alustavan sideainereseptin määrittämiseksi ja sen pohjalta massastabiloidun maan M-luokan asettamiseksi. Silloin, kun kohteen läheisyydestä on tiedossa aikaisemmin vähähiilisillä sideaineilla toteutetun massastabiloinnin sideaineresepti ja laadunvalvontakairausten tulokset, voi tilaaja valita M-luokan niiden perusteella. Menettelyyn vaikuttaa mm. kohteen stabiloinnin määrä, geotekninen luokka, seuraamusluokka, stabiloinnin lujuusalituksen vaikutukset, stabiloinnin käyttötarkoitus (stabiliteetti, painumat, …), yms. Kun stabiloitavista maakerroksista tai esitettävien sideaineiden käytöstä ei ole aiempaa kokemusta, on menettely a tai b suositeltava. Mikäli valitulla sideaineella ei ole ennakkokokemusta tai kokemusta on vähän, suositellaan sideainemäärää korotettavan esim. 10–20 % stabiloitavuuskokeiden perusteella arvioidusta minimimäärästä. Liitteessä 2 (kts. lisätietolinkit) on esitetty esimerkinomaisesti sideainemäärän (kg/m3) ja sideaineen S-luokan yhdistelmiä, joilla tilaajanvalitsema M-luokka toteutuu eli hiilidioksidipäästöt eivät ylitä ko. M-luokan vaatimusta. Tilaaja määrittää stabiloidun maan tavoitelujuuden ja päästöluokan (SSV-S ja SSV-M). Urakoitsija vastaa sideainereseptöinnistä (sideaine + sideainemäärä), joka pohjautuu tilaajan teknisiin vaatimuksiin ja tilaajan ja/tai urakoitsijan toteuttamiin laboratorio- ja/tai kenttätutkimuksiin. Urakoitsija vastaa sekoitustyön parametrien määrittämisestä. Urakoitsija vastaa esittämänsä sideainereseptin ja sekoitusparametrien teknisestä toimivuudesta. Tiivistyspenkereen paksuus tai sen määrittämisen periaatteet tulee myös esittää suunnitelmassa. Tilaaja voi harkitusti poi-keta edellä esitetystä. Tilaajan ja/tai urakoitsijan toteuttamia laboratorio- ja/tai kenttätutkimuksia sekä koestabilointia ja riskin jakoa on käsitelty laajemmin liitteessä 3 (kts. lisätietolinkit). Syvästabilointiurakoitsija on maarakennusurakoissa yleensä aliurakoitsijan asemassa, joten tilaajan tulee kiinnittää huomiota siihen, että pääurakoitsija ymmärtää kriteerit, niiden tavoitteet ja niiden myötä tulevan seurannan. Kriteeriä käytettäessä on selvitettävä vähähiilisten sideaineiden saatavuus. Terminologia Lisärunkoaine: massastabiloitavan orgaanisen maakerroksen (esim. turve tai lieju) mineraaliainespitoisuutta voidaan kasvattaa lisäämällä stabiloitavan maakerroksen pinnalle esim. savea, hiekkaa, kivituhkaa, tms., joka sekoitetaan stabiloitavaan maakerrokseen ennen sideaineen sekoittamista. Maakuutio: maa-aineksen tilavuus ennen massastabilointia ja ennen mahdollisen täyteaineen ja/tai lisärunkoaineen lisäämistä. Massastabiloinnissa sideaineresepti (laatu + määrä) esitetään maakuutiota kohden. Runkoaine: stabiloitava maakerros tai maa-aines. Sideaine: kemiallisesti reaktiivinen materiaali (esim. sementti, kalkki, kipsi ja kuona). Sideainemäärä: sideaineen kuivapaino käsiteltävän maa-aineksen tilavuusyksikköä kohden (yksikkö kg/m3) Sideaineresepti: sideaineresepti määrittää käytettävän sideaineen tyypin ja määrän (kg/m3). Stabiloitu maa: pilaristabiloitu tai massastabiloitu maa. Tiivistyspenger: tiivistyspenger on kitkamaakerros, joka rakennetaan massastabiloidun maakerroksen päälle tiivistämään sideaineen paineilmalla syötön ja sekoitustyön jäljiltä kuohkean stabiloidun kerroksen. Tuotteistamaton sideaine: sideaineena käytettävä esim. jätepohjainen materiaali, jota ei ole tuotteistettu sideainekäyttöön. Sideaineen käyttämiseen tarvitaan ympäristölupa. Tuotteistettu sideaine (kaupallinen sideaine): Stabiloinnin sideainekäyttöön tuotteistettu CE-merkitty tuote. Sideaineen käyttämiseen ei tarvita ympäristölupaa. Työalusta: työalusta on ennen syvästabilointia tehtävä kitkamaakerros, jonka päältä pilari- tai massastabilointi toteutetaan. Massastabiloinnissa työalusta sekoitetaan stabiloitavaan maakerrokseen ennen stabilointia ja massastabilointikone työskentelee sekoittamattoman työalustan päällä. Täyteaine: täyteaineen reaktiivisuus on vähäinen tai sitä ei ole, mutta se edistää sideainereaktiota ja siten lisää stabiloidun maan lujuutta. Täyteaine voidaan syöttää kuivana painesyöttimen kautta (esim. kuiva heikosti reaktiivinen tuhka) tai se voidaan sekoittaa kosteana suoraan massastabiloitavan runkoainekerroksen pinnalle (esim. kasavarastoitu kostea tuhka).Kriteerin tiedot
Luotu
24.11.2025
ID
742
Vastuullisuustietoa
Vähähiilisyys
Kiertotalous ja jätteiden vähentäminen
Julkaisija
Ramboll
Kieliversiot
FI
Versio
1